Onpa ollut pitkästä aikaa kamala työpäivä. Tai itse asiassa tämä päivä ei itsessään ollut edes kamala. Viime viikko oli. Mutta viime viikko onnistui näköjään tekemään turhaksi lähes viisi viikkoa sairaslomaa ja entinen ahdistus on täydellä voimalla päällä. Säikähdän joka kerta, kun huomaan sähköpostin saapuvan tai jonkun kävelevän minua kohden, katsovan minua. Älkää tuoko minulle mitään, kysykö mitään. En pysty tänään ottamaan mitään vastaan.
Aistit ottaa liian paljon dataa vastaan, en pysty käsittelemään kuka minulle puhuu, mistä tulee mitäkin, sydän hakkaa, hengitys pysyy kiihtyneenä rauhoitusyrityksistä huolimatta. Jatkuva aistipommitus. Tekee mieli jonnekin rauhalliseen paikkaan piiloon, karkuun. Ei pysty kuvittelemaankaan tekevänsä mitään vähänkään keskittymistä vaativaa - tai edes listaamaan mitä pitäisi tehdä. Onneksi päivä on pian ohi. Toivottavasti uni auttaa ja huomenna on taas jo rauhallisempi olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti