Melkoinen vuosi

"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille."
-Tommi Tabermann

Mikä vuosi onkaan ollut. Paljon on tapahtunut. Suurin osa odottamatonta. Osa hyvää, osa vähemmän hyvää. Kaikki on kuitenkin aina lopulta kääntynyt hyväksi - kasvattavia kokemuksia.

Ero, oivallukset itsestä ja oppiminen puhumaan vaikeista asioista. Talven ja kevään (hää)reissut. Yllättävä kummius, -15 kg, elämänilo. Rakastuminen, hellekesä ja pitkä loma. Opiskelujen aloittaminen, työtehtävien vaihto pariin eri otteeseen, raiskaus ja rikosprosessi. Ihanien ystävien tuki ja seura, reissaaminen yksin ja ystävien kanssa, juhlat ja illanistujaiset hyvien ystävien kanssa.

Jos vuosi sitten olisin ennustanut tätä vuotta, niin enpä usko, että lähes yksikään tulevaisuuden arvauksista olisi osunut kohdalleen. Hyvä niin, elämän tuleekin yllättää.

Mitähän ensi vuosi tuokaan tullessaan :) 

Tämä hetki

Tämä hetki. Tämä hetki on kaikki mitä meillä on. Emme omista mitään, emme eilistä, emme huomista. Yrittämällä pitää niistä kiinni takerrumme, luomme ahdistusta, menettämisen pelkoa.

Ei meillä ole mitään menetettävää, ainoastaan saavutettavaa, voitettavaa. Elämä, rakkaus. Ne voimme saada, oppia. Jos emme vain jää kiinni toiveeseen, eiliseen, huomiseen.

Tämä hetki on kaikki. Päästä irti. Rentoudu. Luota. Luovu halusta kontrolloida, ohjata. Paikallasi, rauhassa, hengitellen. Asia kerrallaan.

Istun silmät kiinni lootusasennossa lähteen reunalla, rauhassa. Vesi on kirkas, tyyni. Näen selkeästi.

Jokaisella on oma kohtalonsa, omat päätöksensä, oma elämänpolkunsa valittavana. Kaikilla on vapaa tahto.

Elämä on hyvä. Asia kerrallaan. Tämä hetki.

Hetken epäilys

Hetken jo mietin, olenko seonnut. Terapeutin kanssa väännettiin taas eilen kättä - ylläri ylläri - miehestä. Yksi teemoista oli, että haluan niin paljon etten ota huomioon toisen halua/haluamattomuutta. Jäin miettimään, olenko todella kokonaan unohtanut ottaa semmosen pienen seikan huomioon, että tyyppi ei haluaisikaan olla mukana tässä kuviossa. Tuli jotenkin todella tyhmä fiilis hetkeksi. Olenko tosiaan perustanut tämän kaiken tyhjän päälle? Tai siis omien kuvitelmieni varaan.

Onneks ajatukset peruuttivat pian kotvasen taaksepäin kesän alkuun. Pyysin tuolloin miestä useampaankin eri otteeseen kertomaan, jos hän ei halua tätä, niin lopettaisin - turha hommaa olisi yksin jatkaa. Lopputulos oli aina se, ettei hän halunnut jutun loppuvan tai ei ainakaan ollut valmis minulle sitä sanomaan.

Phuuh, jopa helpotti. En sentäs ollut keksinyt koko juttua päästäni. Hetki tuli epäiltyä omaa mielenterveyttään. En nyt sentään yleensä ole aivan todellisuudesta erkaantuneena itseäni pitänyt vaikka välillä vähän omissa vaaleanpunaisissa maailmoissani liihottelenkin. ;)

Väsynyt, niin pohjattoman väsynyt

Yhtäkkiä sitä on vaan ihan rättirikkipoikkiväsynyt. Fyysisesti ei pitäisi sen pahemmin olla, kun on tullut nukuttua ihan kohtalaisesti tällä viikolla ja liikuttua ja illalla oli vielä pirteä olo. Veikkaan, että tämän hetken väsytys on enemmänkin henkistä perua. Tämä on ollut tunteiden suhteen rankka viikko ja nyt kaikki asiat on hoidettu. Sain tehdyksi sen mitä pitikin niin tuli väsymys, aivan kuten minkä tahansa muunkin tsemppauksen jälkeen, kun homma on valmis.

Sitä sanotaan, että vähän aikaa sitä seisoo vaikka päällään. Tällä hetkellä tuntuu melko rankalta pelkkä istuminen. Onneksi ei tarvitse yrittää päälläseisontaa.

Kun jonkun asian vaan tietää

Elämässä on hetkiä, kun jonkun asian vaan tietää. Tai ainakin minulla on. Tällainen oli esimerkiksi, kun ostin nykyisen asuntoni. Kävelin useiden asuntonäyttöjen jälkeen kyseisen asunnon parkkipaikalle ja totesin, että tämä on tuleva kotini. En ollut vielä nähnyt asuntoa enkä tiennyt tulevista kommervenkeistä, mitä jouduttiin käymään läpi ennen kuin kaikki oli selvää. Mutta niin siinä kävi, siitä tuli kotini.

Eilen minulle tuli samanlainen tunne, tiesin yhtäkkiä täysin selkeästi ja vahvasti, miten eräs asia tulee hoitaa. Asia tuntui yhtäkkiä yksinkertaiselta ja päivänselvältä ja suorastaan hölmöltä, etten ollut tehnyt sitä jo aiemmin.

Selvitän asian miesten kanssa. Se on seuraava askel, joka minun on otettava selventääkseni tilanne. Tilanteen täytyy muuttua kaikkien meidän vuoksi, tämä ei voi jatkua tällaisenaan. Vietin lauantain 'from hell' näiden kahden kanssa, yrittäen tehdä toiselle selväksi, että tykkään siitä haastavasta tilanteesta huolimatta ja samaan aikaan yrittäen vältellä toista, joka tuli koko ajan turhan lähelle. Seuraavan kerran jos/kun joudun vastaavaan tilanteeseen, haluan sen perustuvan avoimeen tietoon.

Aika näyttää, kuinka käy. Parhaimmassa tapauksessa tilanne selkenee täysin ja vapauttaa tähän sidotut energiat. Pahimmassa tapauksessa - noh, sitä ei kannata miettiä. Tämä on asia, joka minun on tehtävä, ovat seuraamukset mitä tahansa. Mitä pidempään asian toteuttaminen viivästyy, huomaan pelkojen yrittävän vallata alaa ja järjen äänellä kertovan, ettei asiaa kannata tehdä. Tiedän kuitenkin syvemmällä, että tämä on oikea tie.

Pelottaako? Kyllä, niin h*lvetisti. En tosin tiedä, kumman reaktiota pelkään enemmän. Teenkö tämän silti? Ehdottomasti.

Hulluutta on monenlaista

Yksi alalaji lienee kävely aamulla töihin ja virnistely itsekseen niin että poskiin sattuu. Elämä hymyilee kummasti, kun menee nukkumaan ennen pikkukakkosta ja saa nukuttua univelat pois. Siihen päälle vielä pieni naksahdus aivoissa, kun saa taas yhden yhtälön ratkaistua ja usko tulevaisuuteen on vahva. Heitetään sekoitukseen vielä aamukahvi tuoreen maidon kera sekä raikas sateeton aamu niin kyllä maar hymyilyttää.

Pääsin melkein duunin nurkille ennen kuin nauroin ääneen. Kävelin kuorma-auton ohi, missä istui apparin paikalla ei-yhtään-hullumman-näköinen puolialaston mies vaihtamassa vaatteita. Tyyppi pysähtyi hieman hämmentyneenä tuijottamaan, kun näki minut. Jepjep, huomenta vaan sullekin. :)

Haa, täti riemastui

Monesti tulee noottia, eilen täti innostui. Päädyttiin vaihteeksi taas keskustelemaan miehestä - tällä kertaa kyllä ihan tädin aloitteesta. Jatkoimme teemaa, miksi tyyppi edelleen kiehtoo mua. Hylkäsimme hellyysteorian ja ongelmanratkaisuteoria sai kannatusta myös tädiltä. Sainpa jopa kehujakin. Sanoi suhtautumiseni ongelmanratkaisuun osoittavan sitkeyttä. Hyvä ominaisuus ihmisessä. Nice.

Seuraava teoria oli omnipotenssi. Kyseinen defenssi suojaa kuulemma häpeän ja pelon tunteilta. Äitini tunsi häpeää isäni juomisen vuoksi ja yritti kaikin keinoin piilottaa asian ulkopuolisilta. Tädin ajatuksena oli, että olen jotenkin kopioinut tämän mallin. Oma reaktioni kuitenkin oli jo silloin - kunhan olin tarpeeksi vanha uhmatakseni äitiäni - näyttää asian oikea laita kaikille käymään tulijoille. En nähnyt mitään etua tai ratkaisua asian piilottelussa, ainoastaan haittapuolia. Tässä kohtaa täti riemastui. Olin taistellut oikein tilanteen ratkaisemiseksi ja käyttänyt positiivista aggressiota oman näkökantani julkituomiseen.

Näillä puheilla ja perusteilla sain siunauksen jatkaa miehen tavoitteluani. Varoituksen sanat tosin myös seurasivat: voi olla ettei hän ikinä pääse yli pelostaan.

Nyt olen todistetusti 'ristiretkelläni' oikeista syistä, hyvä näin. ;) Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Minä. Minun tahtoni.

Varmasti normaali asia monelle. Minulle äärimmäisen vaikeaa. Olla välittämättä siitä, jos joku on minulle vihainen tai tyytymätön. Olen välttänyt ristiriitaa torjumalla oman tunteeni. Alan huomata muutosta. Menin ihmisen luo, jonka tiesin haluavan minun pysyvän kaukana. Hieman epämiellyttävä tunne. Hengitin syvään. Selvisin.

Miten paljon helpompaa sitä onkaan puolustaa muita kuin itseään. Keskustelu esimiehen kanssa. Eri mielipide kuin hänellä - täytyy vaatia asioita itselleni. En enää kavahda ja automaattisesti itse kaiva maata jalkojeni alta "en mä nyt välttämättä sitä niin tarvitse, kyllähän mä tälläkin pärjään, ei minun takiani tarvitse..". Selkeää edistystä. Kyllä tässä vielä joku päivä jyristään omastakin puolesta.

Kiinni sinussa

Täti heitti pallon viime tapaamisella. Miksi olen niin kiinni sinussa. Miksi en usko torjuntaa ja jatka matkaa. Miksi edelleen uskon, ettei tämä vielä ollut viimeinen luku ja kieltäydyn laittamasta kirjan kantta kiinni.

Tädin teoria on, että en ole saanut äidiltäni hellyyttä lapsena ja siksi jään kiinni ihmisiin, joilta on yhtä vaikea saada hellyyttä yrityksenäni parantaa tuota lapsuuden kokemusta. Vaikea tutkia itseään ja motiivejaan. En osaa sanoa, kuinka paljon tuossa on totuutta. 

Pidän sinua haasteena. Sinulla on jotain, mitä et suostu kertomaan minulle. Jotain, minkä paljastamista pelkäät. Haluan tietää, mitä se on. Haluan päästä sen yli luoksesi. 

En halua pelon rajoittavan omaa elämääni. Tunnen pelon rajoittavan elämääsi. Haluanko korjata pelkosi, jotta kohtaisin samalla omani? 

Vai pidänkö vain haasteista? Tavallinen on tylsää. Muistan lapsuudestani ratsastustunnin. Minulla oli kiltti, tavallinen hevonen. Ystäväni oli saanut oikuttelevan hevosen, jota ei saanut hallintaansa. Kysyin halusiko hän vaihtaa hevosia, halusi.

Matematiikka. Yhtälössä on virhe, ratkaisemista ei voi lopettaa ennen kuin virhe on löydetty. Sama ohjelmoinnissa. Koodissa on virhe ja se ei toimi. Menee ilta, yö, aivot nakuttaa ja silmät tuijottaa näyttöä. Onnistumisen tunne, kun viimein keksii, mistä kaikki on kiinni. 

Helppo ja tavanomainen ei kelpaa, jos on haasteita saatavilla. Tavanomainen tylsistyttää ja vie ilon elämästä. Ja niin usein olen siihen kuitenkin laiskuudesta tai helppoudesta tyytynyt. Miksi?

"Olla järkevä" ja luovuttaa vai jatkaa? Järjen en anna elämääni sanella. 

Laiska latauspäivä

Totaaliväsymyksen myötä oli myönnettävä itselleen tarvitsevansa latauspäiviä. Joskus vuosia sitten niitä tuli pidettyä huomaamatta. Tuli mentyä suoraan nukkumaan töiden tai koulun jälkeen ja nukuttua seuraavaan aamuun. Yksi päivä "menetetty", mutta akut jälleen ladattu ja jaksoi. Jotenkin sitä ei osannut tehdä, kun mies asui täällä. Nyt opettelen uudelleen laiskojen latauspäivien viettoa ilman että omatunto kolkuttaa "hukkaan heitetystä" ajasta. Vaikeaa.

Tänään tuli otettua kahdet päikkärit. Nice. Ehkä kohta vähän lisää unta.

P.S. Kannatti. Sunnuntaina oli niin virtaa täynnä heti aamusta ettei tosikaan. Muistais taas vaan seuraavalla kerralla, kun löhöpäivä tuntuu ajankohtaiselta, että ääni takaraivossa kannattaa hiljentää ja nauttia hyvällä omallatunnolla akkujen latauksesta. :)

Mies. Miehet. Prkl.

Yksi on puolet aikaa puhumatta. Liian hiljainen muutenkin. Heittelee vain väliin mielenkiintoisia kommentteja. Katsoo silmiin hetken liian pitkään. Mitä helv€¥¢$ä sä haluat?

Toinen ilmoittaa olevansa tulossa saunomaan. Pyytää leffaan. Ikävöi jo valmiiksi kun ei kohta enää näe minua joka päivä. Ja vasta muutama päivä sitten kertoi, kuinka ei vieläkään osaa nähdä asioita mun kantilta. Yhtälö ei toimi. Argh.

En jaksa enää välittää, yrittää. Otan itselleni aikalisän.

Jutut eivät ole menneet ihan täysin putkeen niin että olen yrittänyt niitä ohjailla. Katsotaan josko elämä yllättäisi iloisesti, jos/kun unohtaa hetkeksi koko jutun.

Sinä

Sinä, päässäni. Sinä sydämessäni, sielussani, sisimmässäni.

Etsit tiesi sinne jo yli viisi vuotta sitten. Unohdin sinut välillä, en ajatellut sinua. Löysin toisen elämän, jota elää. Jostain löysit kuitenkin tiesi tunteisiini. Jätin huomiotta.

Muistan hetket, kun olin sinusta mustasukkainen. Miksi? Oma mieheni oli vieressäni. Muistan kerran, kun liimauduin lähellesi, kehoni voima voitti järkeni. Miksi? Muistan hetken, kun kuulin sinun menneen kihloihin. Ajattelin sinun perustavan perheen, menettäneeni sinut iäksi. Kyyneleet. Miksi?

Muistan hetken, kun kerroit, ettet ole enää kihloissa. Maailma avautui edessäni. Nyt tai ei koskaan. Kerroin sinulle kaiken. Kerroin, mitä merkitset minulle. Kerroin tunteistani. Kerroin, että sinä olit ensin, jo vuosia sitten. Kerroin, että haluan sinut.

Kirjoittelemme. Kuukausia kuluu. Löydämme yhteisen sävelen. Ystävänä. Tuntikausia kuluu chatissa. Muu elämä etenee omaa rataansa.

Saan sinulta voimia. Toimit pohjantähtenäni suunnistaessani tulevaisuutta kohden. Minun on uskallettava taistella itselleni vapaus, jotta minulla on mahdollisuus elämään kanssasi.

Kuukausien jälkeen osumme samaan paikkaan. Olemme molemmat ottaneet. Sanot, ettei mitään voi tapahtua. Kosketan sormiasi, nappaat kiinni sormestani. Kysyt mitä haluan. Sinut.

Tunnen kosketuksesi ihollani, kätesi ovat pehmeät. Olen vieressäsi, en voi uskoa tätä todeksi. Silitän poskeasi, hymyilet. Hetki on täydellinen.

Torjut minut. Sanot, ettei näin olisi saanut tapahtua. Hämmennyn. Olen poissa tolaltani.

Palaamme ystäviksi. En enää tiedä, miten olla ystäväsi.

Muutamaa kuukautta myöhemmin sattuma saattaa meidät jälleen yhteen. Tapaamme. Tällä kertaa selvinpäin. Et malta lähteä luotani. Miksi?

Rohkaisen mieleni ja pyydän tulla luoksesi. Jännitän. Tuntuu kuin en olisi koskaan ennen tavannut ketään miestä. Minä, joka en nunnan menneisyyttä omista. Seuraan tunnetta ja ilmestyn alaovellesi. Tulet avaamaan oven.

Täydellinen ilta, täydellinen yö, täydellinen aamu. Saan pitkästä aikaa koskettaa sinua. Onnen ja ilon tunteet valtaavat minut, koostun pelkästä rakkaudesta. Sinä pelkäät jotain. En tiedä mitä. Et osaa rentoutua.

Pari viikkoa myöhemmin ehdotan uutta tapaamista. Torjut minut jälleen. Parempi ystävinä, ei enempää. Vaihtoehdot ovat kaikki tai ei mitään ja kaikki ei ole valittavana. 

Palaamme ystäviksi. Jälleen. Muutaman viikon jaksan. Kunnes kehosi pettää sinut. Päivä toisensa jälkeen ajaudut lähelleni, riikinkukkoilet. Mit' vit'? Miksi? En ymmärrä. Kolmantena päivänä turhaudun. Kokeilen vielä kertaalleen.

Argumentoin meidän keissin sinulle. Mielestäni meidän tulisi kokeilla mitä meillä on. Vastaat, että parempi näin kuin on, et osaa selittää.

Olen sinulle vihainen. Raivoissani. Tökin sinua lisää.

Käännät minulle selkäsi. Olemme saavuttaneet saturaatiopisteen.

Välimatka. Hengähdystauko.

Tahdon, en tahdo.

Kirjoituskurssilla on harjoitus. Kirjoita kolmen minuutin ajan: "Tahdon..." ja kolmen minuutin ajan "En tahdo..." Mielenkiintoinen harjoitus. Mahdollisesti yllättäviä tuloksia. Kiinnostaa tietää, miten nämä muuttuvat ajan kanssa.

Tahdon elää. Tahdon rakastaa. Tahdon iloita. Tahdon nähdä kaiken. Tahdon tutustua maailmaan. Tahdon tutustua ihmisiin. Tahdon ystävystyä ihanien ihmisten kanssa. Tahdon järjestää illanviettoja. Tahdon viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa. Tahdon löytää rakkauden. Tahdon rakastaa. Tahdon koskettaa. Tahdon sinut. Tahdon maistaa huuliasi, ihoasi. Tahdon huutaa maailmalle elämäniloani, elämänvoimaani. Tahdon hengittää syvään. Tahdon nauttia elämästä. Tahdon huutaa. Tahdon poimia kukkia kedolla. Tahdon tehdä mitä haluan. Tahdon lähteä pois pakkopaidasta (töistä). Tahdon koskettaa poskeasi. Tahdon saada sinut tuntemaan rakkauteni. Tahdon sinun uskaltavan rakastaa minua. Tahdon.

En tahdo kiistellä. En tahdo riidellä. En tahdo tehdä asioita, joilla ei ole minulle mitään merkitystä. En tahdo olla vastuussa muista ihmisistä (pakkovastuussa töissä). En tahdo olla pahalla päällä. En tahdo nurista. En tahdo saattaa elämää hukkaan. En tahdo elää sotkussa. En tahdo elää liian tavaran keskellä. En tahdo olla huonossa kunnossa. En tahdo voida fyysisesti pahoin. En tahdo olla huonoissa väleissä ihmisten kanssa. En tahdo kuolla. En tahdo paeta maailmaa. En tahdo elää toisten elämää. En tahdo olla hengittämättä. En tahdo masentua. En tahdo ahdistua. En tahdo olla mieli mustana. En tahdo palata entiseen. En tahdo kuulla valitusta. En tahdo valittaa. En tahdo upota.

Rakkauden kesä

Summer of Love. Kesä, vapauden kesä. Vuotta aiemmin olin täysin rikki, nyt lähes kokonainen. Duuni heittää kierrepallon vielä kesäkuuksi, rankka tuurausjakso. Jaksamisen rajoja koetellaan. Selviän.

Alkaa loma.

Viikkoa ennen lomaa alkaa helteet. Viimeinen viikko töissä kuluu löhöillessä. Takana viikonloppu Ruississa. Loistava aloitus lomailulle. Kelit laittavat lomasuunnitelmat uusiksi. En aio tehdä mitään sisällä, jos keli on hyvä - ja sehän on. Päivä toisensa jälkeen aurinkoa ja kuumuutta. Ulos ovesta ja kavereiden kanssa hengailemaan.

Hengailua mattolaiturilla, uimassa, saunassa, terassilla, tapahtumissa. Hengailua missä vaan. Puistossa, kadulla, maalla. Ihana kesä, ihana vapaus, ihana aurinko ja lämpö.

Rakastun uudelleen elämään, aurinkoon, ystäviin. Ihaniin päiviin ja leppoisiin öihin. Itseeni, maailmaan, ihmisiin, eläimiin. Löydän elämän ja elämänilon. Elämä ja ilo kuplii ja pulppuaa sisältäni.

Uusi tapa ajatella

Syksy 2013. Terapia alkaa. Olen edelleen eksyksissä. Edelleen väsynyt. Kesä on mennyt ohi sumussa. En tiedä, mistä kohdasta ottaisin elämästäni otteen. En pidä työstäni, en pidä kotielämästäni.

Jotain olisi muutettava, mutta olen liian solmussa tietääkseni mitä.

Alamme terapiassa viikoittain keskustella asioista. Asiat tulevat mieleen ja puheeseen sekavina lankakerinä päällekkäin, lomittain, sisäkkäin. Pikkuhiljaa terapeutti alkaa poimia jotain langanpätkiä tarkemmin käsiteltäväksi. On tehtävä päätöksiä avoliiton tulevaisuuden osalta. Töiden jatko on myös asialistalla. Isoja asioita kerralla selvitettäväksi. Suhde valikoituu ensimmäisenä ratkaistavaksi.

Talvi. Talven myötä asiat alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Alan oppia nimeämään tunteitani ja mitä haluan. Opin puhumaan asioista. Keskustelut alkavat kotona. Suhdetta käydään läpi alkuvuosi, päästään lopulta ongelmien ytimeen. Pohdimme ongelmakohtia yhdessä, emme löydä molemmille toimivia ratkaisuja. Helpotuksekseni ehdotus muuttaa erilleen tulee toiselta osapuolelta. Asia on edennyt liian pitkälle, olen liian haavoittunut, tyytyäkseni osittaisiin korjauksiin. En pysty enää jäädä odottamaan, josko asiat muuttuisivat suhteen sisällä. Tunnen tukehtuvani ja minun on saatava ilmaa.

Kevät menee yhdessä asuessa. Välitilassa. Töissä jyllää isot muutokset. Uudet haasteet tuovat uusia stressitilanteita. Tilanteet saadaan teilatuksi terapeutin avustuksella. Opettelen uusia tapoja reagoida, toimia. Kirjoitan muistilapun: "Muista hengittää". Pysyttelen pinnalla. Opettelen uudelleen elämään.

Yksi kerrallaan opin uusia asioita itsestäni. Asioita, jotka ovat pitäneet minua paikoillani, estäneet toimimasta oman sisimpäni mukaan. Asioista, jotka ovat estäneet näkemästä, mitä itse haluan. Kahleet alkavat napsahdella auki.