Yksi on puolet aikaa puhumatta. Liian hiljainen muutenkin. Heittelee vain väliin mielenkiintoisia kommentteja. Katsoo silmiin hetken liian pitkään. Mitä helv€¥¢$ä sä haluat?
Toinen ilmoittaa olevansa tulossa saunomaan. Pyytää leffaan. Ikävöi jo valmiiksi kun ei kohta enää näe minua joka päivä. Ja vasta muutama päivä sitten kertoi, kuinka ei vieläkään osaa nähdä asioita mun kantilta. Yhtälö ei toimi. Argh.
En jaksa enää välittää, yrittää. Otan itselleni aikalisän.
Jutut eivät ole menneet ihan täysin putkeen niin että olen yrittänyt niitä ohjailla. Katsotaan josko elämä yllättäisi iloisesti, jos/kun unohtaa hetkeksi koko jutun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti