Totaaliväsymyksen myötä oli myönnettävä itselleen tarvitsevansa latauspäiviä. Joskus vuosia sitten niitä tuli pidettyä huomaamatta. Tuli mentyä suoraan nukkumaan töiden tai koulun jälkeen ja nukuttua seuraavaan aamuun. Yksi päivä "menetetty", mutta akut jälleen ladattu ja jaksoi. Jotenkin sitä ei osannut tehdä, kun mies asui täällä. Nyt opettelen uudelleen laiskojen latauspäivien viettoa ilman että omatunto kolkuttaa "hukkaan heitetystä" ajasta. Vaikeaa.
Tänään tuli otettua kahdet päikkärit. Nice. Ehkä kohta vähän lisää unta.
P.S. Kannatti. Sunnuntaina oli niin virtaa täynnä heti aamusta ettei tosikaan. Muistais taas vaan seuraavalla kerralla, kun löhöpäivä tuntuu ajankohtaiselta, että ääni takaraivossa kannattaa hiljentää ja nauttia hyvällä omallatunnolla akkujen latauksesta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti