Jotain olisi muutettava, mutta olen liian solmussa tietääkseni mitä.
Alamme terapiassa viikoittain keskustella asioista. Asiat tulevat mieleen ja puheeseen sekavina lankakerinä päällekkäin, lomittain, sisäkkäin. Pikkuhiljaa terapeutti alkaa poimia jotain langanpätkiä tarkemmin käsiteltäväksi. On tehtävä päätöksiä avoliiton tulevaisuuden osalta. Töiden jatko on myös asialistalla. Isoja asioita kerralla selvitettäväksi. Suhde valikoituu ensimmäisenä ratkaistavaksi.
Talvi. Talven myötä asiat alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Alan oppia nimeämään tunteitani ja mitä haluan. Opin puhumaan asioista. Keskustelut alkavat kotona. Suhdetta käydään läpi alkuvuosi, päästään lopulta ongelmien ytimeen. Pohdimme ongelmakohtia yhdessä, emme löydä molemmille toimivia ratkaisuja. Helpotuksekseni ehdotus muuttaa erilleen tulee toiselta osapuolelta. Asia on edennyt liian pitkälle, olen liian haavoittunut, tyytyäkseni osittaisiin korjauksiin. En pysty enää jäädä odottamaan, josko asiat muuttuisivat suhteen sisällä. Tunnen tukehtuvani ja minun on saatava ilmaa.
Kevät menee yhdessä asuessa. Välitilassa. Töissä jyllää isot muutokset. Uudet haasteet tuovat uusia stressitilanteita. Tilanteet saadaan teilatuksi terapeutin avustuksella. Opettelen uusia tapoja reagoida, toimia. Kirjoitan muistilapun: "Muista hengittää". Pysyttelen pinnalla. Opettelen uudelleen elämään.
Yksi kerrallaan opin uusia asioita itsestäni. Asioita, jotka ovat pitäneet minua paikoillani, estäneet toimimasta oman sisimpäni mukaan. Asioista, jotka ovat estäneet näkemästä, mitä itse haluan. Kahleet alkavat napsahdella auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti