Kiinni sinussa

Täti heitti pallon viime tapaamisella. Miksi olen niin kiinni sinussa. Miksi en usko torjuntaa ja jatka matkaa. Miksi edelleen uskon, ettei tämä vielä ollut viimeinen luku ja kieltäydyn laittamasta kirjan kantta kiinni.

Tädin teoria on, että en ole saanut äidiltäni hellyyttä lapsena ja siksi jään kiinni ihmisiin, joilta on yhtä vaikea saada hellyyttä yrityksenäni parantaa tuota lapsuuden kokemusta. Vaikea tutkia itseään ja motiivejaan. En osaa sanoa, kuinka paljon tuossa on totuutta. 

Pidän sinua haasteena. Sinulla on jotain, mitä et suostu kertomaan minulle. Jotain, minkä paljastamista pelkäät. Haluan tietää, mitä se on. Haluan päästä sen yli luoksesi. 

En halua pelon rajoittavan omaa elämääni. Tunnen pelon rajoittavan elämääsi. Haluanko korjata pelkosi, jotta kohtaisin samalla omani? 

Vai pidänkö vain haasteista? Tavallinen on tylsää. Muistan lapsuudestani ratsastustunnin. Minulla oli kiltti, tavallinen hevonen. Ystäväni oli saanut oikuttelevan hevosen, jota ei saanut hallintaansa. Kysyin halusiko hän vaihtaa hevosia, halusi.

Matematiikka. Yhtälössä on virhe, ratkaisemista ei voi lopettaa ennen kuin virhe on löydetty. Sama ohjelmoinnissa. Koodissa on virhe ja se ei toimi. Menee ilta, yö, aivot nakuttaa ja silmät tuijottaa näyttöä. Onnistumisen tunne, kun viimein keksii, mistä kaikki on kiinni. 

Helppo ja tavanomainen ei kelpaa, jos on haasteita saatavilla. Tavanomainen tylsistyttää ja vie ilon elämästä. Ja niin usein olen siihen kuitenkin laiskuudesta tai helppoudesta tyytynyt. Miksi?

"Olla järkevä" ja luovuttaa vai jatkaa? Järjen en anna elämääni sanella.