Elämässä on hetkiä, kun jonkun asian vaan tietää. Tai ainakin minulla on. Tällainen oli esimerkiksi, kun ostin nykyisen asuntoni. Kävelin useiden asuntonäyttöjen jälkeen kyseisen asunnon parkkipaikalle ja totesin, että tämä on tuleva kotini. En ollut vielä nähnyt asuntoa enkä tiennyt tulevista kommervenkeistä, mitä jouduttiin käymään läpi ennen kuin kaikki oli selvää. Mutta niin siinä kävi, siitä tuli kotini.
Eilen minulle tuli samanlainen tunne, tiesin yhtäkkiä täysin selkeästi ja vahvasti, miten eräs asia tulee hoitaa. Asia tuntui yhtäkkiä yksinkertaiselta ja päivänselvältä ja suorastaan hölmöltä, etten ollut tehnyt sitä jo aiemmin.
Selvitän asian miesten kanssa. Se on seuraava askel, joka minun on otettava selventääkseni tilanne. Tilanteen täytyy muuttua kaikkien meidän vuoksi, tämä ei voi jatkua tällaisenaan. Vietin lauantain 'from hell' näiden kahden kanssa, yrittäen tehdä toiselle selväksi, että tykkään siitä haastavasta tilanteesta huolimatta ja samaan aikaan yrittäen vältellä toista, joka tuli koko ajan turhan lähelle. Seuraavan kerran jos/kun joudun vastaavaan tilanteeseen, haluan sen perustuvan avoimeen tietoon.
Aika näyttää, kuinka käy. Parhaimmassa tapauksessa tilanne selkenee täysin ja vapauttaa tähän sidotut energiat. Pahimmassa tapauksessa - noh, sitä ei kannata miettiä. Tämä on asia, joka minun on tehtävä, ovat seuraamukset mitä tahansa. Mitä pidempään asian toteuttaminen viivästyy, huomaan pelkojen yrittävän vallata alaa ja järjen äänellä kertovan, ettei asiaa kannata tehdä. Tiedän kuitenkin syvemmällä, että tämä on oikea tie.
Pelottaako? Kyllä, niin h*lvetisti. En tosin tiedä, kumman reaktiota pelkään enemmän. Teenkö tämän silti? Ehdottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti