tiistai 2. syyskuuta 2014

Minä. Minun tahtoni.


Varmasti normaali asia monelle. Minulle äärimmäisen vaikeaa. Olla välittämättä siitä, jos joku on minulle vihainen tai tyytymätön. Olen välttänyt ristiriitaa torjumalla oman tunteeni. Alan huomata muutosta. Menin ihmisen luo, jonka tiesin haluavan minun pysyvän kaukana. Hieman epämiellyttävä tunne. Hengitin syvään. Selvisin.

Miten paljon helpompaa sitä onkaan puolustaa muita kuin itseään. Keskustelu esimiehen kanssa. Eri mielipide kuin hänellä - täytyy vaatia asioita itselleni. En enää kavahda ja automaattisesti itse kaiva maata jalkojeni alta "en mä nyt välttämättä sitä niin tarvitse, kyllähän mä tälläkin pärjään, ei minun takiani tarvitse..". Selkeää edistystä. Kyllä tässä vielä joku päivä jyristään omastakin puolesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti